Laivalla

Herätyskello pirisi viisarien osoittaessa 6:36. Noustava oli heti, ettei vahingossakaan nukahtaisi uudestaan. Yöunet olin nukkunut heikosti, sillä näin painajaista, että myöhästyisimme laivasta. Olo oli kuitenkin hyvä, sillä tiesin edessä olevan hauska päivä. Vaatteet olin jättänyt edellisenä iltana odottamaan keittiön tuolille. Aamupalaksi valitsemani murot jäivät kuitenkin puoliksi kulhoon, sillä yön painajaisuneni oli melkein toteutua: pääsimme lähtemään vasta 7:32, vaikka terminaalissa tulisi olla viimeistään 7:45.

Ehdimme terminaalin itsepalvelupisteelle viime tipassa. Kiireinen aikataulu osoittautui kuitenkin hyväksi asiaksi, sillä laivaa ei tarvinnut odotella kuten tavallisesti. Yleensä Helsinki-Tallinna väliä seilaava Baltic Queen oli meille uusi tuttavuus, vaikkakin laiva osoittautui sisustuksen värit poislukien sisaralustensa kopioksi. Tax free myymälässä oli tosin enemmän virolaisia tuotteita kuin normaaleilla Turusta lähtevillä laivoilla. Alkumatka kului heräillessä ja kuljeskellassa laivan tyhjiä (pelikoneettomia :o) käytäviä.

Puoli kahden aikaan laiva kiinnitettiin Maarianhaminan laituriin. Vaihto laivasta toiseen oli melko nopea ja helppo, sillä piknik -risteilylle keskellä viikkoa kanssamme oli uskaltautuneet vain muutama lapsiperhe ja joukko tanssimaan lähteneitä eläkeläisiä. Jos Baltic Queen oli meille täysin uusi kokemus, oli Baltic Princess tuttuakin tutumpi. Laivan kokolattiamattoja on nimittäin tullut kulutettua viime vuosina useampaan otteeseen. Kannella otettujen kuvien jälkeen oli nopeasti suunnistettava laivan Buffet -lounaalle.

Buffet oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta samanlainen kuin edellisilläkin kerroilla. Kestosuosikiksi osoittautunut bearnaise -kastike maistui tälläkin kertaa. Ruokailun jälkeen meidän oli perinteemme mukaisesti pelattava kierros "autopeliä". Kurvit ja käännökset onnistuivat minulta paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta en siltikään päässyt (taaskaan :D) maaliin asti hitauteni takia. Loppumatkan rentouduimme ja kuuntelimme bändin suhteellisen viihdyttävää esitystä. Kotiin viemisiksi mukaan tarttui suklaata ja iso väsymys. Illalla olikin ihana nukahtaa tietäen, että seuraavana päivänä herätyskello soittaisi vasta monta tuntia myöhemmin.

Mökkiviikonloppu 1/2016

Lähdettiin mökille oikeastaan ihan hetken mielijohteesta, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Tarkoituksena oli tulla lataamaan akkuja viimeisiä kouluviikkoja varten ja hyvin ne myös latautuivat, vaikka ehdittiinkin olemaan mökillä vain alle vuorokausi. Täällä on kuitenkin niin hiljaista, eikä ketään muita varmaankaan kilometrin säteellä, että se lyhytkin täällä vietetty aika auttoi.

Mökillä oli ihan mahtava ilma. Lauantai illan upea auringonlasku ja yksinäinen joutsen olivat mitä kuvauksellisimpia ja sunnuntai aamun ihana auringonpaiste mahdollisti aamupalan laiturilla. Syötiin kunnolla, rentouduttiin ja katsottiin Frendejä(kuten jokapäivä nykyään :D), mutta mitään erikoista ei tehty. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Mökki on minulle yksi iistä harvoista paikoista, joissa koitan olla tekemättä koulujuttuja tai muita "pakollisia" töitä.

Mielenkiintoista tässä mökkireissussa oli myös se, etten ole ennen nähnyt järveä samanlaisena kuin se oli nyt. Luulen, että se näyttääkin vain muutaman päivän vuodesta juuri tuollaiselta. Kun saavuimme mökkimme pihaan luulin, että järvellä käy kova aallokko, mutta aalloiksi luulemani osoittautuivatkin jääksi, jotka olivat kasautuneet aallokkomaisiin muodostelmiin. Lauantain ja sunnuntain välillä jäljellä olevat jäämuodostelmat pienenivät valtavasti ja luultavasti muutaman päivän päästä niitä ei ole enää ollenkaan. Olen siis todella tyytyväinen, että järvi tuli tälläisessäkin muodossa koettua.

And so the adventure begins

Jo vuosia olen todistellut itselleni, että vielä jonain päivänä aloitan blogin kirjoittamisen. Muutaman viimeisen kuukauden aikana olen pohtinut paljon tätä blogi asiaa ja todennut, etten tule ikinä blogia kirjoittamaan, jos jatkan tätä todistelua vain päässäni. Myönnän olevani toisinaan melko saamaton ihminen. Olen hyvä keksimään tekosyitä sille, miksi jonkin asian voisi siirtää hamaan tulevaisuuteen, tehdä vasta huomenna tai jopa jättää tekemättä. Haluan, että tähän asiaan tulee nyt muutos. Kyse ei ole vain blogin perustamisesta, vaan päätökseni koskee kaikkia muitakin asioita. Haluan tulevaisuudessa saada tehtyä enemmän sellaisia asioita, joista olen pitkään haaveillut, mutta myös niitä asioita, jotka ovat vain yksinkertaisesti tehtävä. Tämä blogi tavallaan symboloi ja konkretisoi kyseisen päätökseni.

Kyse ei ole vain siitä, että olen saamaton. Minua myös pelottaa blogin perustaminen. Mitä ihmiset ajattelevat minusta? Tuleeko kukaan ikinä lukemaan blogiani? Jaksanko kirjoittaa vai tulenko luovuttamaan? Blogin kirjoittaminen tekee hyvää minulle siis siinäkin mielessä, että se pakottaa minut pois omalta mukavuusalueeltani. Joudun luultavasti tottumaan siihen, että kaikkia ei blogini miellytä ja lukioita kertyy vähän, jos ollenkaan. Saattaa tulla myös hetkiä, jolloin kirjoittaminen ei kiinnosta ja tekee mieli luovuttaa. Tärkeää minulle on, että opin vastaanottamaan kritiikkiä ja selättämään vaikeat hetket ja luovuttamisen tunteet. Olkaa siis rohkeasti kriittisiä ja kertokaa mielipiteenne. Toivon, että blogin kirjoittaminen auttaisi minua tulemaan paremmaksi kirjoittajaksi, minkä vuoksi kommentointi on erittäin suotavaa. Tervetuloa seuramaan matkaani kirjoittajana, opiskelijana ja ihmisenä!