Pääskysestä ei päivääkään

Huolettomia kampauksia, jäätelöä, aurinkoa, sadekuuroja, aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja, paljaita varpaita, yrttiviljelmiä. Siitä on minun kesäni tehty. Olen aina miettinyt mistä kesä todella alkaa. Peruskoulussa sen määritteleminen oli suhteellisen helppoa. Kesä alkoi kun koulu loppui. Yliopisto-opiskelijana koulun loppuminen on (ainakin minun kohdallani) hyvin häilyvä käsite. Läsnäoloa vaativa opetus loppui jo maaliskuussa, jonka jälkeen itsenäisesti piti vielä puurtaa tenttikirjojen ja nettikurssien parissa. Oikeastaan pidän siitä ajatuksesta, että kesä alkaa tiettynä päivänä. Tänä vuonna minusta on nimittäin tuntunut siltä, etten osaa rentouttaa ajatuksiani ja päästää koulusta edes hetkeksi irti. En ole tehnyt paljoakaan kouluhommia, mutta koko ajan kuitenkin jotain. Se on vaikuttanut myös muuhun ajatteluun. Lievä stressi elämän muistakin asioista on hiipinyt salakavalasti mieleeni. Vaihtelevasti murehdin hitaasti eteneviä opintoja, opiskelijan vähäisiä varoja tai omaa saamattomuuttani. Joskus näitä kaikkia yhtä aikaa. Jos todella haluaisi nauttia kesästä ja antaa aivojensa levätä, pitäisi tälläisistä ajatuksista oppia päästämään irti. Tälläisiä ajatuksia pohtiessa tuntuu, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Vasta kesän ollessa aluillaan olen siis jo oppinut kuinka tärkeää olisi oppia antaa mielen rentoutua. Tässä siis kesälle tavoitetta :)