Aina ei tarvitse matkustaa kauas oppiakseen arvostamaan omaa kotia enemmän. Tällä kertaa määränpäänä oli kotoisa Tukholma. Tukholman katukuvassa loistavat samojen ketjuliikkeiden valomainokset kuin Turussakin. Ihmisten jaloissa näkee useimmiten joko Niket tai Converset. Kaupassa myydään Marabouta ja Fazeria. Samoja suklaita saa lähi Siwasta.
Erilaisten asioiden ei tarvitse olla suuria, jotta ne tuntuisivat oudoilta ja ihmisiltä. Tukholmassa kaupassa vaihtorahana saadut kolikot tulevat kassan vieressä olevasta punaisesta automaatista ja setelit ojentaa edelleen myyjä. Syntyperäiset tukholmalaiset ovat tyylikkäitä ja tietoisia viimeisimmistä trendeistä. Tukholmassa kukaan ei kävele verkkarit tai lökärit jalassa edes kauppaan. Ei KUKAAN. Oikeita ruokakauppoja (Prismoja, Siwoja, K-kauppoja, Alepoita..)Tukholmasta on turha yrittää etsiä. Tukholmalaiset ilmeisesti syövät aina ulkona, nääntyvät nälkään tai ostavat itse annosteltavia salaatteja R-kioskien tyylisistä myymälöistä.
Tukholma on kaupunki, joka tuo minulle energiaa ja inspiraatiota. Mieleni tekisi myydä koko vaatekaappini omaisuus ja täyttää se harmailla, vaaleilla ja mustilla yksinkertaisilla, mutta tyylikkäillä vaateparsilla (äidin tekemästä ja rakkaimmasta keltaisesta villapaidasta en tosin luopuisi). Haluan myös elää terveellisemmin. Ostella trendikkäästi mukaan otettavia salaatteja ja juoda lounaalla vain vettä.
Tukholman kaupunkikuva on myös täynnä hienoja vanhoja rakennuksia. Tukholmassa on aivan eri tavalla suuren kaupungin tuntua kuin alle 200 000 asukkaan Turussa (Tukholmassa asukkaita lähes miljoona). Vaikka Turussa vanhoja rakennuksia on purettu valitettavan paljon (ns. Turun tauti), on sen rakennukset minulle arvokkaampia, kuin Tukholman loisteliaat vanhat kivitalot. Karun näköinen Tuomiokirkko ja kolkko Turun linna, jotka lienevät Turun tunnetuimmat nähtävyydet, näyttävät minusta upeammilta kuin Tukholman koristeelliset vauraudella rakennetut nähtävyydet. Ilman Tukholman matkaa tuskin olisin osannut ajatellakaan, kuinka rakas esimerkiksi Tuomiokirkko minulle on.
Samalla matkalla tutustuimme Helsingin keskustaan, jota en käytännössä muista ollenkaan, sillä edellisestä vierailusta on vierähtänyt tovi. Helsingillä ja Turulla on myös valtava määrä eroja, mutta niistä ehkä ensi kerralla.
Erilaisten asioiden ei tarvitse olla suuria, jotta ne tuntuisivat oudoilta ja ihmisiltä. Tukholmassa kaupassa vaihtorahana saadut kolikot tulevat kassan vieressä olevasta punaisesta automaatista ja setelit ojentaa edelleen myyjä. Syntyperäiset tukholmalaiset ovat tyylikkäitä ja tietoisia viimeisimmistä trendeistä. Tukholmassa kukaan ei kävele verkkarit tai lökärit jalassa edes kauppaan. Ei KUKAAN. Oikeita ruokakauppoja (Prismoja, Siwoja, K-kauppoja, Alepoita..)Tukholmasta on turha yrittää etsiä. Tukholmalaiset ilmeisesti syövät aina ulkona, nääntyvät nälkään tai ostavat itse annosteltavia salaatteja R-kioskien tyylisistä myymälöistä.
Tukholma on kaupunki, joka tuo minulle energiaa ja inspiraatiota. Mieleni tekisi myydä koko vaatekaappini omaisuus ja täyttää se harmailla, vaaleilla ja mustilla yksinkertaisilla, mutta tyylikkäillä vaateparsilla (äidin tekemästä ja rakkaimmasta keltaisesta villapaidasta en tosin luopuisi). Haluan myös elää terveellisemmin. Ostella trendikkäästi mukaan otettavia salaatteja ja juoda lounaalla vain vettä.
Tukholman kaupunkikuva on myös täynnä hienoja vanhoja rakennuksia. Tukholmassa on aivan eri tavalla suuren kaupungin tuntua kuin alle 200 000 asukkaan Turussa (Tukholmassa asukkaita lähes miljoona). Vaikka Turussa vanhoja rakennuksia on purettu valitettavan paljon (ns. Turun tauti), on sen rakennukset minulle arvokkaampia, kuin Tukholman loisteliaat vanhat kivitalot. Karun näköinen Tuomiokirkko ja kolkko Turun linna, jotka lienevät Turun tunnetuimmat nähtävyydet, näyttävät minusta upeammilta kuin Tukholman koristeelliset vauraudella rakennetut nähtävyydet. Ilman Tukholman matkaa tuskin olisin osannut ajatellakaan, kuinka rakas esimerkiksi Tuomiokirkko minulle on.
Samalla matkalla tutustuimme Helsingin keskustaan, jota en käytännössä muista ollenkaan, sillä edellisestä vierailusta on vierähtänyt tovi. Helsingillä ja Turulla on myös valtava määrä eroja, mutta niistä ehkä ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti